Täs on kuvia musta ja mun uudesta bestiksestä. Se on se riiviökissa, mut nykyisin se pureskelee jo tosi vähän toisia kissoja. Siitä ,kiitos linnuille, jotka lentää sen läheltä niin se pääsee pureskelemaan niitä. Kyl se silti aina välillä vielä ohimennen lyö mua takamukselle, mut nykyisin mä saan jo pestä sitä rauhassa ilman et mua purraan nenuun. se varmaan luuli, et mul oli herneitä nenässä ja koitti onkia niitä sieltä hampaillaan. Sit me useasti katsellaan yhdessä lintu big brotheria ikkunasta, tai muuten vaan nukutaan vierekkäin ettei toinen nää painajaisia.

Täs me ootetaan joulupukkia

Ja sit me levättiin, koska joulu kävi niin voimille. Me levättiin kodinhoitohuoneessa, koska siellä ainakin on ihan puhtaat lakanat. Ja jos edelliset tuntu jo käytetyiltä, niin siitä vaan tiputtamaan ne lattialle ja uudet alta kehiin! Kätsyä

Linnuista viis, vaatteet on mun aatteet. Tässä pari todistetta siitä.

Tässä mä teen kaavoja

Tässä nautin vaatepaketin päällä

Ja tässä tuun ulos mun lempipaikasta, vaatekaapista

Ja väite, että minä koskaan tiputtelsin vaatteita tai pyyhkeitä, EI pidä paikkaansa, kuten ei sekään että onkisin sukkia  ja leikkisin niillä. Ja utopistisin väite on, että minä muka karvastaisin vaatteita... Inka Wintour

...tai ainakin sen, että mua ottaa päähän. Mä taisin nimittäin viikon sisällä pissata kolme kertaa olohuoneen nahkamatolle. No mitäs on tullut kylmä ilma! Tyhmiä nuo ihmiset kun eivät osaa sitä lämmittää. Mä en tarkene parvekkeella ja linnutkin on lähdössä pois! Kyllä harmittaa...

Näin vangitulta musta tuntuu nyt kun alkaa olla kylmä (tosin tossa mä matkustin...)

Mä oon kisuagentti! Mun erityisalaa on ihmisten vakoileminen. Ma vakoilen niitä ihan koko ajan. Mä esmes hyppään tiskikaappiin, jos ne tiskaa. tai sitten mä tuijotan niitä lavuaarissa jos ne koittaa pestä hampaita. sit mä osaan kaikenlaisia vastustamattomia kuulustelutekniikoita, kuten hulvaton puskeminen ja aivopesu olemalla herttainen. Niin, näin omistautunut työlleni mä olen! Niinhän se on, työ tehdään kunnolla kun se tehdään rakkaudella. ja mun työ on vakoilija. Se mulle ei vaan o vielä selvinnyt mitä mä vakoilen...

Täs mä paljastan mun sisäisen tähtisilmuuden

Mä testailin tanjan puhelimen kestävyyttä. Joko mä oon höyhenen kepeä tai sitten Nokia on kestävä, koska sille puhelimelle ei tapahtunut mitään vaikka kuinka seisoin sen päällä! Ja vielä näytönkin! Et on sil aikas kissan kestävä puhelin!

Ihan kaikille ötökkäpötököille!!

Tos alla on musta eläintenpäiväkuva uuden tapetin kera. Jostain syystä mä en saanut olla tapetoimassa. Mut kyl mä nyt koitan hurjasti rempata kissaluukku uuteen vaatekaappiin (siis vaatekaappi, jossa ei o kissaluukkua tyttökissalle, onko toi tanja ihan pöljä!)

Meillä kissoilla saatta olla salaliitto geeneissä. Se on sellainen, että me lumotaan kaikki tielle osuva, oltiin me sitten isoja tai pieniä kissoja, jellonia tai kotikissoja. Me ollaan rentouttavia, parantavia, kehrääviä, tolkuttoman omistautuvia ajoittain, pehmeitä (paitsi kieli), hurmaavia, leikkisiä, taitavia, ketteriä ja me uhmataan painovoimaa ja vaikka mitä.

Tossa alhaalla mä salaliittoilen tosi salaisessa paikassa: paperikassissa

Täs näin. Mä mittailen puita, et onks ne hyvii pilkottavaks. Ja oli ne! Lisäks ne tuoksu ihanalta! Kaikilta toukilta, oravilta, koppakuoriaisilta, ja jopa linnuilta! Ainoo paha oli, et niihin oli tylsä kiivetä koska ne laiskimukset oli pitkittäin maassa

Joo-o niin tein! Ensin mua pelotti kovasti, mutta sit mä hyppäsin pianon päälle ja siitä ei ollutkaan niin pitkä matka. Viel mua hiukan pelottaa, mut se pikkukissa hyppää sinne tosta vaan. Kyl mäkin kohta. Takan pääl on niin kivaa!